mä olen varmaan mainostanut täällä, että olen käynyt pilateksessa nyt kolmannesvuoden. ai en ole vai? no olen mä käynyt.

vasta eilen tajusin, että olen oikeasti ohjaajan painajainen.

mun piti ihan varmistaa, että onhan se varmasti niin, että olisi syytä pyrkiä mahdollisimman pitkään hegitykseen ja hitaaseen liikkeeseen.

kun mä olen aina ihmetellyt, että jos ohjaaja antaa vaikka ohjeen, että tee vielä kuusi toistoa omaan tahtiin ja suorista sitten jalat ja rentoudu, niin heti kun mä olen saanut jalkani alas, alkaa uusi liike. että niinkun ihan sillä samalla sekunnilla, kun kantapäät kopsahtavat lattiaan.

eilen sitten kysyin ennen tuntia siltä ohjaajalta, että onko se tarkoituksenmukaista pyrkiä niin pitkään hengityslinjaan kuin tukivoimapisteet aktivoituina pystyy. se sanoi, että joo periaatteessa, mutta välillä olis kiva päästä eteenpäin, kun tää kuitenkin on alkeiskurssi.

sitten mä sen tajusin, eilisellä tunnilla: ihmiset ei hengitä. ne vähän vaan silleen vähän puhahtelee. ja minä kumminkin olen harjoitellut tuota hengittämistä jo ihan vakavissani - mitä, sellaiset 15-20 vuotta, suunnilleen esikoulusta siis, pyrkimyksenä mahdollismman pitkä fraasi ja hengityslinja, ettei tule sitten ongelmia, että missä sitä vetäis henkeä.

käyks täällä joku, joka harrastaa pilatesta? olenksmä käsittänyt jotenkin väärin jotain?

siihen tulokseen mä kumminkin näin omassa päässäni olen tullut, että elämänvoima on hengittämisessä. hyvässä ja vahvassa hengittämisessä.