täytyy tässä töihinlähtiäisiksi sanoa semmoinen asia, että miesten elämä on aika ikävää.

mä olen miettinyt täällä meillä päin, 2000 ihmisen pitäjässä, että täällä jos miestä sattuu kiinnostamaan vaikkapa kuntosalilla hikoilu ja vetää työkseen rehkimisaerobickia lähikuntien hyväkuntoisille naisille (huom. miehiä käy vain kokeilemassa), ei saa suurtakaan kunnioitusta kylän äijiltä. se on semmoista homojen hommaa. samoin on lauluharrastuksen, kieltenopiskelun, askartelun, käsitöiden - tosin ei puutöiden - ja vaikkapa kokkausharrastuksen kanssa. homojen hommia kaikki.

täällä päin miesten pitäisi pysyä ruodussaan: ajella traktorilla tai muulla isolla autolla, käydä metsällä, pukeutua erävaatteisiin tai työhaalareihin, kulkea kakkaa kumisaappaiden tai turvakenkien pohjassa ja puhua epäselvästi kummallista murretta. muuten on takuulla joku homo tai kultturelli boheemi.

naiset puolestaan ovat erityisen suvaitsevaisia. kai täällä rajoilla meitä on niin vähän, että perinteisesti ei ole tultu toimeen ilman hyviä kontakteja - näin niinkuin naisten asioissa. moni erikoinen harrastus tai työ katsotaan positiiviseksi ja kiinnostavaksi. verkostoja syntyy mitä ihmeellisimpien asioiden ympärille. joskus joku paha kieli saattaa selän takana sanoa pahan sanasen, mutta pääasiassa on tultava juttuun. ja kaikkien kanssa. ihan sama vaikka olisi pukeutunut lagerfeltiin tai lidlin mallistoon, harrastaisi pilkkimistä tai balettia.

kyllä se on miehillä niin vaikeaa.