heräsin futoniltani joskus ennen puolta päivää. toisessa kainalossani nukkui unenlämmin maailmansöpöin, koko yön putkeen nukkunut tytärlapsi. toinen kainaloni oli viilennyt. sieltä oli poistunut toinen maailmansöpöin, mutta suurempi.

sen jälkeen futonilleni ilmestyi omissa astioissaan suuren suuri maitokahvi, kuumia voisarvia, ranskalaista brietä, omenalohkoja ja vadelmatuoremehua.

ihan tavallisena aamuna.

nyt istun samaisella futonilla omppu sylissäni aerobikin ruumiillisella ponnistelulla väsytettynä sekä saunalla ja kalliilla voitehilla pehmitettynä. ruoka on tulossa, enkä sitä laita minä.

ihan tavallisena iltana.

ei tämä hullumpaa ole. elämä.