olen huomannut, että kielenkäytöstäni on poistunut muutama sana. se ovat

paskaduuni

ja

huoraaminen.

näitä sanoja olen kuitenkin ahkerasti käyttänyt aiemmin, lähinnä opiskeluaikoina. ja nimenomaan opiskelijat niitä kuuluvat musiikkipiireissä käyttävänkin.

paskaduuni on siis mitä tahansa muuta työtä kuin musiikintekemistä. vaikka olisi kuinka kiva työpaikka, vaikkapa kesäksi, jossa on hyvä tehdä töitä ja ehkä jotain haastettakin itse duunissa, on se paskaduuni, koska ei ole muusikon työtä.

huoraaminen on taas sitä, että joutuu kesätöihin esimerkiksi tanssiorkesteriin lavoja kiertämään tai vaikkapa soittamaan haitaria satoihin häihin kesän aikana. huoraaminen on huoraamista siksi, että ei saa tehdä taidetta tai omaa musaa, vaan soitetaan niitä metsäkukkia iänkaikkisesta iänkaikkiseen.

viime aikoina kaikki työ on maistunut hyvältä, se on maistunut työltä ja ihanalta työltä ja elämältä. oli se sitten huoraamista tai paskaduunia, se on työtä, kunnollista, oikeaa ja hyvää työtä.

tai sitten arvostan työtä siksi enemmän, että ymmärrän opiskeluni päättäneenä, että kaikille ei ole koko ajan kaikkea tarjolla, muusikon töissä. tähtiä meistä ei tullutkaan, ihan hyviä työläisiä silti. korkeasti koulutettuja ja päteviä aika moneen muuhunkin hommaan kuin luomiseen silmät ristissä yötä myöten.

vaikka sitä minäkin mieluiten teen. korjaan: tekisin.