luvassa on sarja kirjoituksia iästä.

mä olen ajatellut, että en ole ikärasisti, en millään muotoa. monenmoisissa töihini liittyvissä asioissa tapaan kaikenikäisiä ihmisiä ja tapanani on kohdata kaikki ihmiset niin mutkattomasti kuin mahdollista. ajattelen, että jos emme kohtaa, on syynä joku muu seikka kuin esimerkiksi ikä.

mutkattomuus on tietenkin jossain yhteyksissä vaikeaa. kun tapaa jonkun vanhan arvokkaan henkilön, ei oikein tiedä, onko vastaanottaja yhtä mutkattomasti asioihin suhtautuva vai olisiko syytä esimerkiksi teititellä. yleensä teitittelen. vaikeaa teitittely on silloin, jos vastassa on henkilö, jonka kanssa olisi esimerkiksi tehtävä yhdessä töitä tai oletuksena on, että vastaaja loukkaantuu. toisaalta sinunkaupat on helppo tehdä, vaikka ensin olisi metsään mentykin.

mutta olen huomannut itsessäni muutamia ikärasismin hajuja.

en millään osaa kuvitella, että joku eläkeikää lähestyvä kampaaja osaisi leikata hiukseni niinkuin haluan. miksi? en käsitä! jotenkin luulen, että itseäni nuorempi tai samanikäinen on jotenkin paremmin selvillä siitä, mikä on trendikästä ja coolia just nyt. tai jos vaatekaupassa joku mamma antaa vinkkejä, miten voisin pukeutua, en ota vihjeitä kuuleviin korviini. jos taas joku nuori trendipelle sanoo, että trendikästä olis, uskon ihan heti. tai ainakin jään miettimään, josko sittenkin.

sitten kun vien autoni korjaamolle, alan selostaa juttujani automaattisesti sille harmaatukkaiselle herrasmiehelle sen sijaan, että kysyisin siltä noin viistoistavuotiaalta, amisviiksiseltä haalarihiipparilta, että mitä maksais toi puskurin oikasu.

lääkärissä asiat ovat vähän eri lailla. tiedän nuorimmilla, suunnilleen lukiolaisennäköisillä kandeilla olevan eniten uusinta tutkimus- ja kirjatietoa sekä kuunteluanturit herkimmillään, koska ovat luultavasti aika vähän aikaa vasta kuunnelleet mummojen kihtikolotusnitrojuttuja. he ovat luultavasti vähän huolissaan, että huomaavathan varmasti, jos tällä ihmisellä on oikeasti joku hätä. toisaalta vanhat lääkärit herättävät luottamusta varmuudellaan ja kokemuksellaan.

nasevasti tähän totesi nuori kanteletaiteilijaystäväni jotain tähän suuntaan:

mä mietin, että voiko toi synnytyslääkäri olla edes kahdeksantoista, mutta mitä sitten, vaikka se on nuori? osaanhan mäkin oman hommani!

ijistä (mahtavaa!) myöhemmin lisää.