meillä oli yöllä hiiriepisode. nukkumaan mennessä kuului sellaista outoa rapinaa. minä ihmettelemään, että mikä se tuo? ja hoffreeni rohkeasti kattomaan: hiirihän se siellä tyhjässä roskisastiassa ihan ittekseen istuskeli! oltiin molemmat toisaalta ihan fiiliksissä, kun se hiirulainen oli niin söpö, nenäänsä värisytti ja katteli meitä nappisilmillään. toisaalta ihan järkyttyneitä, että yäk, hiiri! meidän kotona! aamulla oli bongattu jo toinen! mä olen asunut maalla jo kohta seitsemän vuotta. ensimmäistä kertaa näin hiiren. nyt on kai se aika, kun hiirulaiset haluavat lämpöseen, hakkaavat tuolla rakenteissa pikku käpälillään seinää, että "päästäkää, päästäkää!" tämä on vanha puutalo, jostain ne tänne aina löytävät tiensä, lämpimään. vuokraisännän kehotuksesta kaapissa, josta ne tulevat, on nyt loukku. odotan paniikissa, milloinka sieltä kuuluu rämpsähdys ja pikku hiiri on kaputt.