tää on taas sarjassamme juttuja, joita on vaikea selittää. mutta aion silti yrittää.

tiedättehän, että kohtaan töitteni ja elämäni merkeissä julmetun paljon ihmisiä. ja todellakin kohtaan, en vain tapaa, sillä monesti työt ovat sellaisia, että ne vaativat luottamusta ja jonkinlaista sanatonta yhteyttä.

joskus sitten aina kohtaan ihmisiä, jotka ovat jollain erikoisella tavalla merkittävämpiä kuin muut. jollain tapaa joidenkin kanssa tuntee asioiden olevan helpompia kuin muiden kanssa, jotenkin asiat vain loksahtavat paikalleen ilman vääntöä, pitkällistä tutustumista, keskusteluja tai jotain muuta erikoista. vain katse, hymy tai kohtaaminen riittää. jopa ensitapaamisella. ymmärrättekö?

ajattelen näitä ihmisiä sitten aika usein, vaikka työt ovat menneet menojaan, yhteistyö samoin. kaikkien kanssa vain ei ole enää luontevaa tavata tai pitää yhteyttä, kun yhteinen ponnistus on saatu päätökseen, mutta jonkinlainen kaihoisa muistikuva säilyy. sellainen, että ajattelen että jos meidän on vielä tarkoitus kohdata, kohtaamme kyllä, tavalla tai toisella. paikassa tai toisessa.

eikä tässä ole kyse sukupuolesta.

on tietenkin sitten myös miehiä entisestä elämästä - miksei nykyisestäkin elämästä - joita en enää tapaa, mutta joista olen ajatellut erityisen lämpimästi. sellaisia, jotka eivät uhkaa ladakuskin asemaa, mutta joita mietin joskus pimeinä, yksinäisinä hetkinäni ja ilahdun.

joskus olen tavannut heistä uudellen jonkun ja pettynyt;
kerran tapasin miekkosen, jolla oli nuorena maailman kauneimmat silmät ja joiden vuoksi vietin unettomia öitä ja mukavia päiviä. tapasin hänet yllättäen, eikä hän muistanut minua. minä en ollut muistavinani häntä, koska tyyppi oli ihan tavallinen perusperheenisä jostain tyyliin kuusankoskelta, eikä enää sykähdyttänyt sitten yhtään.


siksi en ehkä halua tavata heistä ketään. että muisto säilyy. tai ehkä haluankin. silti. en tiedä.

mutta jos siellä internetin syövereissä on nyt joku kiva ihminen - tuskin kuitenkaan on- , joka ajattelee minusta aikojen takaa lämpimästi, riskin voi ottaa, ottaa yhteyttä. ottaa riskin että muisto rikkoutuu.

mutta sittenhän asia on selvä.