armas kotikaupunkini uudistuu. ja tänään lähdin asiakseni uutta kampin keskusta pällistelemään. kun ei muutakaan tekemistä ihmisella ole. lomalla. kummallista, että pidän helsinkiä yhä kotikaupunkinani, vaikka en ole asunut siellä kohta kahdeksaan vuoteen. ja lapsuuden ja nuoruudenkin vietin vantaalla. ehkä ne ikävuodet kahdeksastatoista kolmenkympin puoliväliin olivat niin kiivaita, kiihkeitä, intohimoisia, tuntehikkaita, onnettomia ja onnellisia, että helsingin kuvajainen piirtyy yhä silmiin, kun kotikaupungista puhutaan. kotikunta on täällä maalla - rauha ja koti - , mutta koska olen syvältä kaupunkilainen, voin hienosti urbaanissa ympäristössä. nykyään tosin vain vähän aikaa kerrallaan. hienosti. pahoinvointi alkaa muutamassa päivässä. suosikkibaari on bongattu. ihan tyhmä hedelmäjuomakoju uudessa kampin keskuksessa, jo kuuluisaksi tulleen, henkilökohtaiseen boikottiin panemani nestlé-valion pirtelöbaarin katveessa. vai miltä näyttää: