torstai, 5. huhtikuu 2007
kiitos
jotenkin saimme tällä kertaa itsemme todelliseen pääsiäistunnelmaan ja esitys tuskin olisi voinut olla onnistuneempi.
näin ainakin johtajan näkövinkkelistä. kuulijoista en tiedä.
toisen konsertin valmisteluissa olen tuossa ihmeellisessä välivaiheessa, joka kuuluu jokaiseen konserttivalmentautumiseen. (todellakin, toisen konsertin! toisen viidestä!)
olen välissä. en osaa vielä mitään, osaan kaiken. en muista mitään, muistan hienosti. tästä tulee paska, tästä tulee loistava.
jotenkin ei tee mieli tehdä sitä työtä, onhan tässä kuitenkin vielä kolme viikkoa. olisi hyvä levätä ja kerätä voimia viimeistä viikkoa varten. sitten toisaalta iskee paniikkikauhu, mäenosaamitäänmäenosaamitään.
luotan avustajiini, he toimivat kuin ammattilaiset. miksi siis en minäkin toimisi? miksi en luottaisi?
tämä tästä tuskasta tällä erää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.