ministeri kalliomäki oli viisi minuuttia sitten aamuteeveen keskustelussa. aiheena taideaineiden opetuksen tila, suunta ja määrä.

harmi, että muut keskustelijat olivat niin hampaattomia, mutta kylläpä se kalliomäki on ajattelematon mies.

ministeri on näet sitä mieltä, että taideaineita voisi opettaa muiden aineiden tunneilla, vaikka matikkaa taiteellisemmin. lisäksi hänestä on hyvä idea opettaa taidetta välitunnilla ja ruokatauolla. muita ideoita hänellä ei ollutkaan. ja tämän kaiken hän kehtasi sanoa ääneen, vaikka paikalla oli korkeakouluopinnot taidekasvatuksesta suorittaneita keskustelijoita.

kukaan ei sanonut ääneen sitä, mistä tässä on oikeasti kysymys. jos taideaineita ei opeteta, ei missään ole kohta enää mitään sisältöä.
niinkuin kauko röyhkä sanoi haastattelussa suoraan mielenosoituspaikalta, eivät kaikki voi olla insinöörejä tai ekonomeja. ja että kouluopetuksella on tässä ammatinvalintaprosessissa suuri sija.
meillä on hienoja uusia median muotoja, vaikkapa nyt internet, joka siis ei enää ole mikään uusi keksintö. mutta mitä hienoa tässä olisi, jos kaiken sisällön tuottaisivat ne, jotka osaavat suunnitella tämmöisen systeemin!?

ei tässä ole kysymys siitä, että musamaikalle ois kiva saada duunii, ku se kumminki on siihen hommaan koulutettu. (itse tosin lakkasin opiskelemasta musiikinopettajaksi siinä vaiheessa kun tajusin, ettei nykyään koulussa juurikaan opeteta musiikkia.)

ei todellakaan.

on kysymys elämästä kiinnostavassa ja kulttuurimyönteisessä yhteiskunnassa, jossa on sijaa tunteille ja kauneudelle,  turhanpäivvyyksille ja hömpötyksille, ajatuksille ja visioille, elämää suuremmille hetkille.

ja elämästä sellaisessa yhteisössä, jossa on kuluttajia kulttuurille. taiteelle. muullekin kuin idolseille. ja tässä kohdassa varsinkin mennään metsään, jos koulussa ei kulttuurielämyksiä tarjoilla.

kyllä se kalliomäki on höhlä mies, jos ei tätä tajua. opetusministeri!
(jonka lapset ovat muuten kaikki käyneet laadukkaat musiikkiluokat kolmannesta luokata ainakin yhdeksänteen...)