palasin tampereen sävelen festivaaleilta. kuorokatselmuksesta, konserteista, helteestä, sosiaalisesta tilasta.

olen johtanut kaunista kamarikuoroani 13 vuotta. se on ikäiseni ihmisen elämästä pitkä pieti. olen ollut sitoutunut korviani myöten ja hartaasti, olen lukenut kuoron harjoitukset omien keikkojeni sekä perheviikonloppujen edelle. kymmenet iloiset pippalot olen jättänyt muille, sillä kuoroa treenauttamaan ei mennä heikossa hapessa. ei kerta kaikkiaan mennä. 30 ihmistä ei huijata viikonlopuksi sisätiloihin harjoittelemaan, ellei itse ole tikissään.

kuorolaulu, kuoronjohto, kuoromusiikki, kuorogenre, kuoroihmiset. ihania kaikki. ihania!

tässä 13 vuodessa on ollut onnistumisia, kokeiluja, harkittuja vastakarvaan kulkeimisia, kummallisia proggiksia, pettymyksiä, mutta ennen kaikkea paljon iloa ja hienoja laulajia. ihmisiä. ihania ihmisiä. kauniita ihmisiä.

ja silti sanon, että kuoronjohtajan työ olisi aina ihanaa, mikäli ihmisiä ei olisi: tehtäisiin musiikkia ja musisoitaisiin.

mutta sitten siinä on ne ihmiset. siinä pitää olla ne ihmiset. joskus väsyneet, kiukkuiset, surulliset, onnettomat, ahdistuneet, laiskat, riitaisat, toraisat ja kypsät. ne suuttuvat toisilleen, itselleen, musiikille, kuorolle, kuorolaululle, elämälle ja myös minulle. jos vaadin paljon, vaadin jonkun mielestä liikaa. jos en vaadi tarpeeksi, yhä useampi ärsyyntyy. jos otan nokkiini - yhtään mistään - työstä tulee taakka. jos en ota mitään palautetta vastaan, en ole kovin hyvä työssäni. olenkin kasvattanut nahkani päälle aikamoisen teflonin. ihmeellistä.

varmaan monen muunkin työssä on samanlaista. mutta minä nyt olen sattunut tekemään tätä. tätä, joka monelle on henki ja elämä. tärkeintä maailmassa.

sitten on kuoro genrenä. ongelmineen, muoteineen, muotteineen ja ihanteineen.

vuosi vuodelta olen ollut turhautuneempi kuorokenttään: sen sisäsiisteyteen, kunnollisuuteen, kiltteyteen ja yksipuolisuuteen. tuntuu aina vain enemmän siltä, kuin kaikki (minäkin) tarvitsisivat kunnon potkun persauksille. tästä kirjoitan toiste. ja paljon.

kiitos näistä vuosista, tukijat, uskojat, kannustajat, palkitsijat, fanit ja eritoten kaikki mukana olleet kuorolaiset.

(jatkan kuoromusiikin parissa ainakin ilona korhonen ensemblen kanssa, joka on kokeva kunniakkaita revivaaleja sekä pukkilan kuoron kanssa [terveisiä tommille])