mietin just tänään hilpeänä, millaista tää laulunopiskelu oikeestaan on.

mä opiskelen ja opiskelen, nyt tohtoriksi, jos joku ei sitä ole vielä älynnyt. musta tulee laulamisesta tohtori ehkä joskus vuonna 11.

mutta silloin, kun aloitin näitä hommia, oli vähän toisenlaista.

ensimmäinen laulunopettajani ei paljoa opettanut, kannusti kylläkin pontevasti. mikä oli hyvä.
sen jälkeen kävin puhe- ja äänihäiriöiden poliklinikalla vuosia puheterapiassa. ja vaihdoin opettajaa.

kun hain 18-vuotiaana akatemialle opiskelemaan musiikinopettajaksi olin hirveässä flunssassa. pääainelaulun valintaraadissa istui parfyymintuoksuinen lauludiiva chanelin puku yllään ja kysyi: "kiristääkö?". Mulla oli lääkärintodistus kurkkutulehduksesta.
pääsin sisään, mutta toivoin, etten tapaisi sitä lauludiivaa enää.

siitä lauludiivasta tuli opettajani. hän lyttäsi koko lauluintoni ensimmäisellä tunnilla sanomalla, etten ikinä olisi päässyt sisään, jos hän olisi tiennyt, millainen ääneni oli oikeasti. jos siis en olisi ollut flunssassa. olin liian pieni ja kuuliainen, että olisin uskaltanut toivoa opettajanvaihtoa.

sama opettaja sanoi kuuden vuoden teutaroimisen jälkeen, suoritettuani taidelaulun C-kurssituskinnon, että ei ikinä olisi uskonut, että voin saada kiitettävän. "olisit iloinen".

ja minähän olin. olin jo hakenut valintakokeiden kautta kansanmusiikkiosastolle. pääsin.

parin vuoden päästä, kun lauloin oopperassa solististatuksella, se opettaja lähetti mulle terveisiä, että sen mielestä mä olin aina ollut Laulaja.

ensimmäisessä laulututkinossani kansanmusiikin osastolla sain äänenkäytön opettajalta palautteessa kuulla, että "voi harmi, että äänesi on VAIN tuollainen".

jossain bänditutkinnossa sain palautteena yhdeltä raatilaiselta kuulla olevani loistava laulaja, mutta liian lihava, että voisin ikinä tulla hyväksi. hm.

valmistuin sitten kumminkin erinomaisin arvosanoin, mutta niin taitavat kaikki meidän osastollamme valmistua. ja kai mä sain hyvääkin palautetta ja kannustusta. mutta luonteeni mukaisesti en niitä muista.

olen mä jotain laulamisesta oppinutkin. aika paljonkin.

mutta hullu on ihmisen oltava, että aina jaksaa jatkaa. sama mielessä tänään.