mä olen oikeestaan tosi kiinnostunut amerikan pressanvaaleista. mua oikeesti kiinnosti tosi paljon kuntavaalien tulos. mua huolestuttaa tosi paljon nää ilmastonmuutoshommelit.

mua kiinnostaa kauheesti ottaa osaa yleishyödyllisiin talkoisiin ja yhdistyksiinkin. mua huvittaa pelastaa kaikki maailman orpolapset ja naapurin laiminlyödyt penskat.

mä niin haluaisin vain leikkiä mun lapseni kanssa; pussailla ja unohtaa kaikki liian pienet haalarit, ksylitolit, kuidut, protskut, maidot, d-vitamiinit ja kylvyt. ja muut sellaiset, mistä lasten kanssa pitää muistaa huolehtia.

mä haluaisin pelastaa sairaalassa jo viikkoja pötkötelleen ja tylsistyvän äitini, joka ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. (ehkä ei mitään.)

mä haluaisin urheilla! mä haluaisin pitää huolta tästä ainoasta ruumiistani! ja sielustani siinä samalla. mutta aina on jotain. flunssaa, enteroa tai lapsen kanssa olemista.

mä haluaisin tehdä sikana tohtorintutkintoa, haluaisin edetä, lukea, oppia ja treenata. kaikki tuntuu vähän toivottomalta, ihan kuin tää ei etenis kuitenkaan, vaikka minkä tekis.

mä haluisin jaksaa hoitaa kaiken.

mutta kun ihan vaan tässä olemisessa on ihan riittävästi hommaa just nyt. aamulla odotan pari tuntia, että tulis valoisaa. sitten pari tuntia odotan, että kohta tulee jo pimee. sitten odotankin, että tulis jo ilta ja vois nukkua. kiva elämä.