koko päivä oli mennyt ihan käteen. aamulla kinasin ladakuskin kanssa ja lähdin ajamaan tuhatta ja sataa - pikkuisen myöhässä tietenkin - seminaariin.

 ja vaikka ladakuski oli justiinsa varoittanut, että pikkutiemme on ihan vesijäässä ja vaarallinen, ajoin kuuttakymppiä mutkaan ja sain auton poikittain. sitten ei kun kytkintä pohjaan ja hurlapa-hurlapa-hurlapa rattia vasempaan ja auto toisin päin poikittain ja hurlapa-hurlapa-hurlapa rattia oikeaan, poikittain ja hurlapa-hurlapa-hurlapa rattia taas vasempaan ja niin edelleen.

sain onnitella itseäni, että pysyin tiellä ja hoksottimet olivat kohillaan aamupöpperöstä huolimatta.

seminaari ei ollut mikään menestys osaltani.

kun tulin kotiin, meillä oli siivottu! ei mitään nihkeää pientää siivontaa vaan totista ammatti-ihmisen työtä nurkasta nurkkaan ja jopa keittiön seinät oli pesty. koko koti oli kirkastunut!

ihastuttava ja rivakkaotteinen alan ammattilainen, olkoon tässä vaikka nimeltään maija, oli juuri tultuani saanut homman haltuun siivottuaan neljä tuntia ja sain palata raikkaaseen ja tuoksuvaan pesään.

siivoaminen ei jotenkin minulta onnistu. vaikka tekisin kahden viikon suursiivouksen, en yllä ammattimaiseen tasoon, en edes näe kaikkia roiskeita, pinttymiä ja hämähäkinseittejä, jotka ovat olemassa; jalkalistoilla, seinänvierustoilla, kynnysten raoissa ja hellan väleissä.

en sano, että olen mitenkään hirveän sottainen ihminen, mutta näen kotonani paljon muuta merkittävää tekemistä kuin siivoamisen. teen aika paljon kaikenlaisia asioita kotona ja sen lähistöllä ja priorisoin kotona ollessani tytärlapsen ja ladakuskin kanssa hengailun, siivoamisen ja järkkäilyn kustannuksella. ladakuskilla on sama metodi.

tämä nk. maija tipahti syliini aivan sattumalta. istuin päivää kuntamme ainoassa lounaskahvilassa ja kerroin siinä, että meillä kävi ennen siivooja, mutta ei käy enää, kun kyllästyin maksamaan vähänsinnepäintyöstä ja narinasta, että ei millään huvittaisi toisten mökkejä siivoilla.

maija kysyi heti, ottaisinko hänet meille siivoomaan. ja koska tunsin häntä jo ennestään, sanoin suoralta kädeltä että ehdottomasti. ja nyt se on tapahtunut. en kadu yhtään. ammatti-ihminen!

ja näinä aikoina ihmisten pitäisi pitää muutenkin pyörät pyörimässä ja ostella himona kaikilla (?) rahoillaan. mutta kun minä en halua tavaraa! haluan palvelua. ja tämä on parasta palvelua, mitä kuvitella saattaa. ja tekee ihmisen onnelliseksi.

olen kuullut, että jossain täällä päin halveksitaan emäntää, joka ei itse pysty edes kodistaan huolehtimaan.

halveksikaa vaan. sitten kun halveksijat tulevat katsomaan, kuinka paljon me täällä laiskot  teemme töitä ja pidämme huolta suomen tulevaisuudesta pitämällä huolta tytärlapsesta puuhailemalla ja pussailemalla hänen kanssaan kaiken turhan kiillottamisen siaan, saattaapi mieli muuttua.

tai sitten ei. mutta eipä paljoo paina. koti on puhdas ja mieli myös. kiitos, maija