sattuipa hauska ja jälkikäteen hykerryttävä tapaus tänään. olin vähemmistössä.

olin näet tytärlapsen ja hänen kummitätinsä - ehkä parhaan ystäväni ikinä - kanssa kaupungilla, fiinissä kahvilassa. minä olin pukeutunut ruotsin armeijan ylijäämäsarkarotsiin, farkkuihin, mustaan villatakkiin ja muassani oli iso musta reppu ja mustat lapsenkiesit. kummituksella oli urheilullinen takki, huppari ja farkut.

kun minä join kahvia, kummitus piti vauvaa: lauloi kansanlauluja jiddishiksi ja hepreaksi ja hyppyytti. hyppyytti niin, että tytärlapsesta lensi komea kaari vanhaa maitoa lattialle ja kummin housuille. minä hinkkasin reiden ja lattian puhtaaksi.

viereisessä pöydässä istui nuoripari, joilla näytti olevan suunnilleen tytärlapsen ikäinen tenava. lähtöä tehdessämme tuo nuori superäippä heittäytyi juttusille ja ihmetteli kuinka teidän oma, teidän pieni oli niin kiltinoloinen. ja viittasi meihin molempiin. hassuinta oli ehkä, että hän selvästikin halusi olla liberaali ja osoittaa hyväksyvänsä naisparin lapsiperheyden.

vastailimme ihan asiallisesti ja juttelimme kuin kaksi perhettä ikään.

ja ovesta päästyämme nauroimme ihan kippurassa, kun tilanne oli ollut niin absurdi.

eipä meitä leima paljoa häirinnyt.