käyn töissä. käyn intensiivisissä töissä. korvamato kaivelee käytäviään.

käyn tuottamassa yhtä levyä, jonka tuottaminen tuntuu siltä, että tämän nyt ainakin Osaan. suurempi syy on kyllä yhtyeessä, kiitos heille, koska he osaavat. ovat harjoitelleet. helppohan siinä on napsia parhaita ottoja päältä, kun kaikki ovat hyviä.

mutta ajan sinne junalla, turkuun. meiltä puolen työpäivän matka kiskoilla on lepoa ja valmistautumista varten. vain minua varten.

olen funtsannut semmoista, näillä junamatkoilla, että mun tulevaisuuden haaveammattini on kyllä konduktööri.

en mä varma ole, onko se työ nyt itsessään niin kivaa; päivästä toiseen kiukuttelevia työmatkalaisia ja leppoisia pappoja matkalla seminaaritoveria tapaamaan. mutta jostain syystä konduktööreillä tuntuu aina olevan erityisen hyvä menininki. aina jaksavat huutaa hyväntuulisesti sen "... jaa, salosta tulleita?..." ja jopa vähän vinkata silmää keski-ikäistyvälle kotiäidille lippua tarkastettaessa. jostain olen saanut sen kuvan, että konduktööreillä liikkuu korvien välissä. sen verran äkkiä saa pienen vitsinpoikasen aikaiseksi. silleen sytyttää.

mutta siis vaikka työ olisi kuinka tylsää tahansa, ei se paska duuni voi olla, kun noin hyväntuulisina pysyttelevät.

mutta rumat vaatteet niillä on!