vein aamusella armaan työjuhtani kilsahuoltoon. olen meinannut olla sille uskoton ja olenkin alkanut katsella sille uudenkiiltävää seuraajaa. vaikka olenkin kiintynyt työjuhtaani, alkaa siinä jo kilsat painaa; pelkäänkin, että jotain isompaa riksahtaa, enkä selviäkään enää kympperöisilläni.

menin sitten ja otin huollon ajaksi koeajoon hyrysysyn, jota olen jo jonkin kuukauden tiiarillut sillä silmälläni.

entiseen verrattuna ihmeitä oli paljonkin, mutta eniten kummastutti kuusi vaihdetta. mutta ei muuta kuin paanalle.

ajoin maalaismaantietä rallatellen muutaman kymmenen kilsaa ja ajattelin, että voisin kohta kääntyä takaisin. ajoin pienelle sivutielle ja kahden tien risteyksessä kokeilin, mahtuisiko kärry ympäri niin pienellä säteellä. ei mahtunut. jäin nokka ojan reunalle, tiehen nähden melkein poikittain.

sitten tulikin se ... se ... se ... nolous: en saanut pakkia päälle kirveelläkään. maanittelin. painoin kahvaa. nostin. nostin nupista. etsin nappia. ei mitään.

pikkutietä asteli nuorehko mies paljasvarpaisillaan. avasin oven ja pyysin avuksi. mies puhui hoono soome, koska oli selvästikin ruotsinkielinen ja oli hieman hämmentynyt ja yllättynyt, olinhan käytännössä parkissa keskellä tietä poikittain. kerroin toki, että otin auton koeajolle enkä saanut pakkia päälle.

miekkonen oli kovin ystävällinen ja yritti myös etsiä hanikkaa, josta kepponen siirtyisi vasempaan alasilmään. tuloksetta.

lopulta miekkonen työnsi ähkien auton alamäkeen päin, niin että sain auton pyöräytettyä ympäri.

tietty palasin heti autoliikkeeseen ja kysyin, missä se pirun pakki on. ukko tuli näyttämään ja tietty kun silmällä katsoi, näki selvästi, että vaihdekepin varressa oli rengas, jota nostamalla pakki luiskahti silmäänsä.

voi olla että tämä episodi estää minua ostamasta tuota menopeliä, vaikka se muuten oikeastaan ihan kiva olikin.