oikeestaan mulla on ihan hauskoja sukulaisia. aina en ole ollut tätä mieltä. olen tavannut niitä tänään roppakaupalla.

isäni halusi näyttää minulle kuvan hilmasta.
hilma on hänen isänsä sisar, syntymäaikansa lienee jossain 1900-luvun alkuvuosina. hilma oli lähtenyt pienenä pietariin piikomaan. myöhemmin hilma oli nainut suomalaisen, pietarissa toimivan kultasepän. vuonna 1938 pariskunta oli muuttanut sodan tieltä suomeen, juuri ennen rajan sulkeutumista ja salakuljettanut kengissään ja matkalaukkujensa saumoissa koko kultakantansa. sillä kullalla sai silloin nurmeksesta talon.

isän mielestä hilmassa on jotain samaa kuin minussa.

74645.jpg

kuvassa yhdistyvät ihanasti nykypäivä ja menneisyys. kuvajaisessa näkyvät minun naamani, kamerakännykkäni, kalevalasormukseni ja käteni.

ja ehkä tosiaan minussa on jotain samaa. ladakuskin mielestä ainakin sama päättäväinen ilme.

tytärlapsi puolestaan on 17. polvea päivölän noidasta. huu!

ja kiitos suuri sille sukulaiselle, joka täytti meidät tänään ihanalla fuusiojapanilaisella herkkuvalikoimalla.