joskus, joskus, ainä välillä, usein, pinna palaa kaiken mielettömyyteen.

yhtälö, jossa seikkailee kaksi epäsäännölliset työajat hankkinutta ihmistä, yksi lapsi tiettyine erityisvaatimuksineen, yksi raskaana oleva inehmo sekä paljon ulkopuolisia vaatijoita, on joskus aivan mahdoton saada onnistumaan kenenkään - lähinnä sen raskaana olevan - hermostumatta.

otetaan nyt tämäkin aamu. tytärlaps lähti isänsä kanssa tyytyväisenä ja iloisena päiväkotiin, mutta palasi kymmenen minuutin päästä takaisin vaikeroivana ja holtittomana, kun päätään oli kuin kirveeniskusta alkanut särkeä autossa ihan jumalattomasti. parin minuutin säntäilyn jälkeen kahdesta talouden aikuisesta katsottiin vain toisen voivan joustaa töissään ja kykenevän lähteä lääkäriin. arvatkaa kumman, katsottiin?

samalla siunaamalla selvisi, että puolen päivän maissa tulisi siivooja. kumpikaan ei olisi paikalla raivaamassa leluja ja romuja sivuun. soitettiin siivoojalle, että tulisikin vasta neljältä. se toinen aikuinen lupasi pyhästi raivata romut puoli neljältä. ja että se lääkäriinlähtijä pääsisi sitten töihinsä neljältä.

lääkärireissulla lapsukainen piristyi eikä mitään jälkeäkään päänsärystä ollut. työpäivä oli kuitenkin jo puolessa ja tämä lääkärireissulle lähtenyt aikuinen totesi, että olisi muutenkin järkevää tarkkailla lasta sen päivän kotosalla. tähän yhtälöön liittyisi paljon leikkimistä, ruokkimista, tohinaa ja touhua.

neljältä se toinen aikuinen ilmestyi kolostaan ja sanoi, että just nyt tulikin pihaan kalevi traktorin kanssa ja sen piti sitten mennä siirtämään sen kanssa jotain autoa. siivooja tuli samalla sekunnilla.

se neljältä muka töihin lähtevä aikuinen lähti sitten raivaamaan eläimen raivolla rojuja siivoojan tieltä kolmevuotias auttajanaan (lue: kiukuttelijanaan). siivooja ei ollut erityisen närkästynyt vaan alkoi työhönsä ja jotenkin raivauksesta selvittiin. kun sitten se toinen aikuinen tuli sieltä autonsiirrosta, pääsi se toinen sitten töihin.

ja mitä sitä ihminen täyden lapsenhoitotyöpäivän, lääkärireissun ja raivaamisen jälkeen, selkä kolottavana, nälkäisenä ja vihaisena, viiden maissa, sitten enää tehokkaasti jaksaa tehdä?

ehkä kirjoittaa blogiin ja oikaista seljälleen työhuoneen sohvalle ja lukea pari riviä tiedekirjallisuutta, lähteä tekemään voileipää ja unohtaa sen työnteon siltä päivältä.

tämähän oli jotenkin ihan normaali päivä.