se oli kyllä ihan käsittämätön episodi kanssa.

mulle soitti joku jostain pari viikkoa sitten, kun olin just tekemässä jotain tärkeetä ja sanoi lähettävänsä mulle kolme paria pikkuhousuja vitosella, sopiiko?

mä olin niin äimänä että sanoin, että paa tulemaan vaan.

sitten se kysyi haluanko tummia vai vaaleita, valittavana oli kaksi eriväristä settiä. toisessa yhdet mustat, tummat ja keskiväriset, toisessa valkoiset ja kahdet vaaleat. vakuutin haluavani tumman setin.

toinen kysymys oli, haluanko pitsisiä vai sellaisia perusmalleja, joissa ei ole pitsiä. halusin ehdottomasti sellaisia, joissa ei ole pitsiä.

sitten se joku siellä jossain kysyi haluanko maximallia vai pienempää. halusin sitä pienempää.

eilen sain paketin, jossa oli valkoiset (en käytä valkoista koskaan), vaaleansiniset ja beiget (beige on antiväri) maksikokoiset, pitsiset pikkuhousut.

mukana tulleessa mainoksessa kerrottiin, että kuuluminen tähän kerhoon on ihan mahtavaa: ei tartte juosta pikkuhousuostoksilla ehtimiseen, kun joku lähettää ne suoraan kotiini joka kuukausi!

soitin sitten sinne heti, että eipä tartte näitä enää lähetellä tänne.

mietin sitten, että toihan on ihan kertakaikkiaan nerokas ajatus. kerran kuussa saisin kolmet pikkuhousut vitosella. vuodessa minulla olisi... MITÄ?... kolmetkymmenetkuudet! kymmenessä vuodessa pikkuhousuja olisi niin paljon ettei niitä tarvitsisi pestä kuin kerran vuodessa.

mut sitä mä vaan, että niitten laatu on varmaan tosi huono, jos ihmiset kerran tarttee niitä niin hirveesti. että siis repiävät päälle vai mitä oikeen?

(ai joo, mutta voishan niitä käytettyjä myydä joillekin pervoille älyttömään hintaan! hirvee kate! paitsi että jotkut opiskelijatytöt oli keksineet ton aiemmin jo, olivat vaan olleet liian siistejä tyttöjä ja viikossa ei tullut riittävästi likaisia alkkareita niiden kaikkien niitä tilaavien pervojen tarpeisiin. olivat muuten sitten alkaneet hinkata vähän vanhoja silakoita niihin haaruksiin ja kauppa kävi kuin häkä. ja tämä on muuten totinen tosi. minä kans!)