Näin joulun alla tulee kummallisia asioita mieleen. varsinkin kun on päivän kyntänyt jouluruuhkassa adventtisohjoa puolitoistavauotiaan kanssa, joka kylläkin käyttäytyy nätimmin kuin tönivät mummot akateemisessa.

tunnetteko ihmisen, jolla vaatteet istuvat kuin nakutettu: ei rypyn ryppyä missään, mikään sauma ei vedä mihinkään suuntaan eikä mistään tursota ylimääräistä ihraa turmelemaan näkymiä.

sama ihminen tuoksuu vienosti ihovoiteelta puolentoista tunnin raivoisan aerobikin jälkeen, kun itse haiset karvaasti jo juosseelta eläimeltä. naamansa ei punoita eikä ole läikikäs vaan hillityn persikkainen, kainalonsa kuivat tai korkeintaan vain hieman pisaroista kostuneet. onhan hänkin sentään vetänyt ihan kunnon treenin.

sama tyyppi vielä pureskelee ensimmäisiä tarkkaan valittuja suupalojaan kun itse olet jo hotkaissut lautaselle lätkäisemäsi amica-kiusaus-kauhallisen. hän osaa valita oikean kakkuhaarukan tyrni-valkosuklaatornilleen. hän käyttäytyy hillitysti ja nauraa kepeästi. itse tunnet hohottavasi ja huitovasi. hän istuu selkä suorassa ja taputtelee suupielensä kankaisella servetillä, kun itsesi näet röhnöttämässä epämääräisesti mahamakkarat völlyen ja niistämässä kuuluvasti samanlaiseen lautasliinaan.

minäpä tunnen. voi ressukkaa.