joku erikoinen saamattomuus on iskeytynyt lauluntekijä parkaan.

vaikka olen käynyt happea haukkailemassa järven rannassa. vaikka olen vähän töitäkin tehnyt. vaikka olen maannut futskalla odottamassa inspiraatiota. vaikka olen nukknut kunnolla ja riittävästi. ja syönyt myös. ja vaikka aurinko möllöttää täydeltä terältä.

mutta tämähän on tuttua. kun jonkun jutun, jota on odottanut ja johon on aikaansa ja energiaansa laittanut, saattaa maailmalle, on seuraava(t) jakso(t) elämässä kovinkin mälsää. tuntuu, ettei ole mitään, mitä odottaa eikä ole mitään mihin tähdätä ja energiansa kohdistaa. kunnes sitten taas muistaa, mitä olikaan tekemässä ennen tätä projektia ja saa itseään niskasta kiinni.

odottakaa, sinnikkäät lukijani. jonain päivänä säkenöin taas.

*huokaus*