tää olis täällä ihan et mitvit?!

tää olis sopinu yhen firman kanssa yhestä aika isosta duunista, ei nyt vielä ihan satavarmasti, mutta silleen, että palkkiot ja kaikki oli neuvotelut ja kaikki osapuolet oli neuvotelleet asiat hyvässä hengessä ja yleisen innostuksen ja hyväntahtoisuuden vallitessa. aikaa oli käytetty kaikin puolin hyvän tunnelman luomiseen ja suunnitelmien kuuntelemiseen.

sit ne ihan yhtäkkiä sieltä soittais tälle suunnilleen että

voi kauhee, mun pitää tää ihan kiertelemättä sanoa, mutta yks - yks jota sä et ole tavannu - täällä firmassa haluukin yhden toisen tähän, kun se on sen kaveri ja sillä on siihen oikeen läheiset kontaktit ja mä nyt sit kuuntelen niitä muita, että me nyt otetaan se toinen, mä oon kauheen pahoillani.

tätä sit oikeestaan naurattais enepi ja tää olis ihan epäuskonen. vähän että miten ne niinku kehtaa tälleen tehä!? tää olis aika vähän mitenkään henkilökohtasesti loukkaantunu, koska mitään henkilökohtaisiin suhteisiin viittaavaakaan ei ollut esillä, lukuunottamatta niitä toisten lämpimiä kontakteja.

ja sit tää suuttuis myöhemmin aika paljon ja olis ihan raivona, että toihan on ihan törkeetä.

mutta jo parin tunnin päästä tää huokasis helpotuksesta, että vapaa-aika on kumminkin ihan kiva juttu ja se duuni olis syöny sen kokonaan. ja ajattelis tää myös, että jos siellä on noin paska meiniki, oli ehkä ihan suuri onni, ettei tarttenu mennä paikan päälle asiaa todistamaan.

mutta silti tää miettis, että tää elää varmaan sellaista elämää, jossa tollasta ei tapahdu. koska ne, jotka tän joskus johonkin haluu, yleensä nimenomaan haluu tän, eikä jotakuta vaan. ja tää miettis kans, että joillekin tämmöinen on varmaan ihan tavan työelämää.

että ne jotkut kehtaa!