näyttelijä mikko kouki pitää jossain naistenlehdessä kolumnipalstaa. männäviikolla näin hänen pohdiskelleen kämppiä, asuntoja, koteja, joissa on asustellut.

hm... hyvä idea, ehkä jopa  meemiksi asti?

koti 1
ensimmäinen kotini oli valkoisessa tornitalossa, joka näkyy hämeenlinnanväylällä ajeltaessa vasemmalla. asuin siellä noin viisivuotiaaksi. ensimmäisestä kodistani minulla on paljonkin muistikuvia, niistä ehkä voimakkain liittyy olohuoneen seinässä olleeseen varsin muodikkaaseen koko seinän levyiseen, ruskean ja vihreän sävyiseen, graafiseen ja taiteelliseen tapettiin. ei sentään maisematapettia, mutta isoja palloja ja ruutuja.

koti 2
toinen kotini on paikka, jonne muutin noin 5-vuotiaana ja josta pääsin irti 18-vuotta täytettyäni. toinen kotini oli myös vantaalaisessa lähiössä ja olen siitä ylpeä. radan varressa oppi paljon elämästä ja kuolemasta ja oppi selviytymään tilanteessa kuin tilanteessa. ja näki kaikenlaista, mistä myöhemmin saattoi kirjoittaa ihan hyviäkin lauluja. mutta lähiössä asuminen vaatinee jonkinlaista lahjakkuutta. niin moni tuttu siltä ajalta kasvaa kanervaa kirkkomaassa. tai kolkuttelee rautalukkojen takana.

kämppä 3
kämppä kolme oli heikinlaakson hoasin solu. muistan, kuinka vapaaksi tunsin itseni, kun sain hoasilta virallisen kirjeen, jossa asunnosta ilmoitettiin. ja kuinka paljon pelotti. kämppiksenäni asui kemijärveläinen apuhoitajaopiskelija, joka poissaollessani soitteli poikaystävälleen mun lankapuhelimestani. ja joka kerran jäi alasti suihkuun mentyään huoneensa lukkojen taakse, juuri kun minä olin alkanut pitää lukossa huoneeni ovea, ettei se soittelisi siitä mun puhelimesta. sama mirri naulasi keittiön seinään vaaleanpunaisia jättimäisiä kiinalaisia viuhkoja.
asuin tuolla alle vuoden.


kämppä 4

neljäs asuntoni oli kauniaisten hoasilla, jonne hoas mut muutti, kun heikinlaakson hoasista tehtiin perheasuntoja. kauniaisissa oli kivaa asua, ei tarvinnut jonottaa terveyskeskuksessa (sillä ainoalla kerralla kun kävin), kun paikalla oli kaksi lääkäriä ja minä ainoana potilaana. ja kesällä sai sossusta toimeentulotukea, vaikka oli opiskelija.
asuin tuollakin vain vuoden.


koti 5
edelliset luukut olivat kämppiä ja minna canthin katu kolmoseen muutettuani, mulla oli taas koti. viihdyin ihan mahtavasti töölössä, atskin, manalan ja janoisen lohen kultaisesta kolmiossa. töölöön sijoittuvat nuoruuteni hauskimmat ja tuskaisimmat päivät. minna canthilla asuessani tapasin ladakuskin ja otin sen sisäruokintaan, mutta vain ihan vähän huvikseen. monet ikimuistoiset illat istuttiin yksiöni lattialla yömyöhään.
musta tuntuu, että asuin tuolla vuosikausia, mutta taisin asua vaan pari.

kämppä 6
seuraavaksi muutin ladakuskin kanssa yksiöön kamppiin. en muista ajasta paljoakaan, kaikessa oli väliaikaisuuden ja epämääräisyyden makua. kummallista aikaa. mutta pääsin kuitenkin opiskelemaan kansanmusiikkiosastolle tuona aikana. ja se jos mikä on pysyvää.

koti 7-
muistan tarkalleen hetken perttilän salin pöydän ääressä, kai melko tarkalleen kahdeksan vuotta sitten, jolloin katsoimme ladakuskin kanssa toisiamme silmiin ja totesimme olevamme hulluja, jos tänne muuttaisimme. mutta että hullujahan me oltiin.
joutsenet lensivät järvellä ja lumet sulivat. ja sitten muutimme Kotiin.

tänne toin tyttäreni ensimmäistä kertaa, kotiinsa.

EDIT: klo 22:22
Uskomatonta, miten sitä ihminen unohtaakaan epämiellyttäviä kokemuksia. me on ladakuskin kanssa yritetty asua myös hyvin lyhyen aikaa kulomäessä, maauunintien hoasissa, jotka on alun perin rakennettu lähetettäväksi johonkin afrikkaan kehitysyhteistyöhengessä pakolaisleirille väliaikaiseksi asumukseksi. samoin yritimme asua myös kannelmäessä. tosin siellä pesimme pitkäänkin, mutta koko ajan yhtä aikaa nykyisen sijamme kanssa.
kaiken lisäksi olen epävirallisesti kanssa-asustellut useammassakin kommuunissa, joissa tavallaan kuuluin kalustoon suhteessa johonkuhun asujaan. ja joita pidin omalla tavallani kotinani. mutta tässä ei ollut ikinä mitään epämiellyttävää - muistelen noita aikoja lämmöllä, erityisesti toukolan kommuunia.