loma on kummallista aikaa.

vaikka miten saisi olla tekemättä mitään ja nauttia auringonpaisteesta ja sangriasta parvekkeella, siitä ei tahdo tulla mitään. aivotoiminta ei lopu, vaikka haluaisin äkkiä vain katatoniseen ajattomaan tilaan, jossa sielu ei pakottaisi ruumista tekemään mitään - tai edes jotakin.

lukeminen auttaa vain vähän.
liiasta nukkumisesta saa vain päänsärkyä.
suomen televisio on lopetettu kesäksi.
siivota ehkä pitäisi, sekin nollaisi tilanteen, mutta siitä tulee vain hiki ja kohta paikat ovat tismalleen samassa kunnossa kuin ennen hikeä.
viinaa ei voi ottaa.
liuottimia ei voi haistella.
hiilihydraattihumala ei vetele helteellä.
urheilla voisi, mutta siinäkin tulee hiki ja paikkoja alkaa kolottaa.

ja sitten, kun hetkeksi irtautuu todellisuudesta:
aina ilmestyy joku biisinpätkä tai tekstivärssy tietoisuuden rajamaille kummittelemaan ja sitten sitä on alettava jollain tapaa työstää. asiat silti etenevät, vaikka kuuluisi lekotella.

mitä ja missä se on muka se freelancerin, laulunikkarin, muusikon, luovan työläisen loma, kysyn vaan?