homokeskustelu velloo. ainakin jo vatsaani, sillä

minä en jaksa.

en enää.

tämä keskustelu on jo käyty. minä olen yhtä paljon homo kuin heterokin, yhtä paljon ihminen kuin eläinkin, olen yhtä paljon mies kuin nainenkin. en enää jaksa keskustella siitä, kuka pani ketä ja miten. ihan sama, kun se tapahtuu rakkaudesta.

minä kuulun kirkkoon ja aion kuulua vastakin.

evlutkirkolla on kaikki mahdollisuudet tässä maailman ajassa pelastaa ihmiskunta.

suomi. ihan tosi.


kirkko on ainoa instituutio, joka ei tällä hetkellä tarkkaile taseensa ylijäämää tyytyväisenä isoja käsiään hieroskellen ja yritä saada sitä suuremmaksi ensi vuonna. kirkko ei pääsääntöisesti yritä tuottaa voittoa. kirkko yrittää käyttää saamansa varat henkiseen hyvään. mikä muu näin iso firma tekee sellaista työtä? yhteisön ja yhteiskunnan sisällä, keskellä, hyväksi. ja älkääkä nyt tulko sekottamaan tähän uskonpuhdistuksia, lähetystyötä ja muita uskovaisten virheitä. ainoastaan sekottakaa tähän tämä homovirhe.

kirkkoon kuuluu vieläkin käytännöllisesti katsoen kaikki. jotkut ovat eronneet tai eivät ole kuuluneetkaan. mutta silti, kaikki.

kirkolla olis hillitön potentiaali ja haluan ajatella, että jonain päivänä se on suurin ihmisiä auttava ja yhdistävä voima. ja se päivä on se, jolloin hätä on suurin. uskokaa kun sanon.