nyt palaa hermo, hihat ja bensa.

tiedättehän, että elämäntavassani on paljon kehnoa. sellaista kehnoa, jolla aiheutan kaikenlaista pahaa ilmakehälle ja eliöstölle. koen siitä suuria tunnontuskia. yritän yksi kerrallaan tiedostaa omia sudenkuoppiani ja jotenkin vaikuttaa niihin.

tiedättehän, että minusta on oikein, että kukin tekee osuutensa näissä talkoissa. ja nimenomaan sen osuuden, joka kullekin luontevasti sopii eikä ole yksilölle suurta tuskaa tuottavia.

minä en syö lihaa. se on suurin osuuteni. lisäksi vähennän autoilua, olen järjestänyt elämäni niin, että menen työpaikalleni vain kerran viikossa, koska matkat on toteutettava autoillen. en lennä, paitsi ensi viikolla lennän toscanaan virkamatkalle. viimeksi olen lentänyt liki neljä vuotta sitten. kierrätän ja talossamme on maalämpö. ja niin edelleen. tuhlaan kyllä muuten liikaa.

mutta siksi minua erityisesti korpeaa, että joku on naapurissamme perustanut pellolleen yksityisen ralliradan, jossa viime viikonloppuina on ajettu kynnökset pöllyten taivaan tuuliin satoja litroja bensaa. vain huvituksen ja metelintuottamisen nimissä. näen makkarin ikkunasta, kuinka ne näyvät kääntymässä tuossa tien poskessa ja porhaltavat taas moottorit ujeltaen muuanne. uudelleen ja uudelleen. tunnista tuntiin.

tietenkin sanon tähän myös sen, että kukin saa käyttää peltoaan ja moottoriaan niinkuin parhaaksi näkee. yhteiseksi parhaaksemme.