telkkarissa on meneillään unicefin pienten puolella -ilta.

lapsiin kohdistuva julmuus on ehkä kamalinta maailmassa, jos joku. miten se edes on mahdollista?

ihan kotomaan kamarallakin.
laiminlyödyt lapset. ne, joista ei kukaan piittaa. tunnekylmät vanhemmat. vanhemmat hunnigolla tai baarissa. tai töissä jatkuvasti. ja mikä se tapaus vasta olikaan, jossa kaksivuotias - jo valmiiksi liian vähän rakastettu - näki kuinka isi tappoi äipän 69 veitseniskulla? miten jatkuu pienen elämä?

tai vanhemmat, jotka tappoivat taaperoikäisen siperialaisen ottopoikansa kiehuvaan kylpyveteen laskemalla, kun eivät
enää
jaksaneet
pojan
tunnekylmyyttä
kaiken
kokemansa
jälkeen.

mutta se olikin amerikassa se.

ja entäs lapsityövoima sitten? mitä hyvää siinä kukaan näkee? paitsi tietenkin sen, että jos ainoa vaihtoehto tehdastyölle on prostituutio, on helppoa valita kumpaa enemmän kannattaa kahdesta mahdottoman huonosta.

pahinta kaikista on lapsisotilaat. pannaan keskenkasvuiset tappamaan muita.
sitä kaikki itkekää.

lapsella olisi oikeus olla lapsi. viaton ja puhdas, ihana ja raivostuttava, vilpitön ja kujeileva. lapsi.