ei minun näistä hommistani mitään tulisi, jos yksin kaiken yrittäisin.

kiitos maailman parhaille, mukavimmille, hauskimmille ja möreä-äänisimmille valoäijille. ilman illuusiota tämä yksi olisi ollut huoneessa huutava hullu.

kiitos maailman parhaille avustajilleni, jotka lauloivat jopa minutkin suohon. ja pudottivat penkiltä monella tapaa. voi olla, että ohjelmistoon kulkeutuu enemmän tätä laatua, mutta vain konservatiivisten lauluihmisten järkyttämiseksi.

kiitos hienoille yleisöille. uppeeta. yleisön noste on mahtavata.

ja kiitos myös lautakunnalle, joka todellakin oli tehtävänsä tasalla ja antoi palautteensa ammattitaitoisesti.

ja kiitos viikon parhaista nauruista menee yhdelle pariskunnalle, joka oli pokerit naamoillaan astellut teatterin ison näyttämön katsomoon sanoen, että meillä on tänne vapaaliput. ja sitten olivat rauhassa istuneet odottelemaan näytöksen alkua. kun sitten esitys oli alkanut, olivat he tajunneet olevansa ihan väärässä paikassa ja lähteneet pois -  (olisivat kyllä saaneet samalla rahalla pidempään siellä) - ja marssineet sitten pienelle näyttämölle. vähän myöhässä, mutta kokemusta rikkaampina. sinänsähän tämä nyt ei ollut niin hauskaa, mutta se oli, kun mietin mitä näyttelijät siellä toisella puolella tuumasivat, kun näytelmää oli kestänyt noin kolme minuuttia ja ensimmäiset jo lähtevät kesken...

onpa mukava fiilis. ja ei kun uusia taistoja päin.
mutta nyt kuitenkin olen ensin muutaman päivän lähekkäin tytärlapsen kanssa.