tänään on ollut luonnonmullistusrikas päivä.

aamulla oli pimeää ja pilvistä. samalla kun söimme lapsukaisen kanssa aamupalaa kattoterassilla, pilvet repesivät ja aurinko alkoi räköttää. tuli järjetön helle.

naapureiden kanssa tiirailimme sitten helteessä auringonpimennystä, mutta ei me mitään nähty, kun häikäisi niin kovasti.

iltapäivällä lähdin porvooseen jeenaamaan ensi viikon seurasaari soi! -festareiden konsertteja. ennen porvoota alkoi sataa ja ukostaa niin, että tuskin ikkunasta ulos näki.

paluumatkalla, yhtäkkiä, alkoi ensin sataa kaatamalla ja sitten yhtäkkiä huomasin, että kaikki edellä ajavat autot ohjasivat tien sivuun ja niin sitten minä kanssa. alkoi tulla rakeita, ensin pientä rummutusta ja yhtäkkiä aivan järjetöntä rytinää. taivaasta tipahteli mielettömällä voimalla pingispallon kokoisia rakeita. ihan oikeesti, pingispallon! siitä oli uutisissakin. mua alkoi melkein jo pelottaa ja löin takakontista onkimani maton tytärlapsenpuoleiseen ikkunaan, kun luulin oikeasti, että tässä alkavat ikkunat hajoilla. jysähteli ja jytisi niin maan perusteellisesti. tytärlasta onneksi vain nauratti.ovea ei voinut edes raottaa, vaikka olisin halunnut ottaa fotoja. niin, siis onneksi mulla oli kamera mukana, sain hienoja kuvia ja todisteita, videotakin, känykällä.

ikinä en ole semmoista raehyökkäystä nähnyt. tahi kokenut.

se rytäkkä olisi varmaan voinut tappaa jonkun taivasalla olijan, ainakin rummuttaa sairaalakuntoon. nimittäin autoni katto ja konepelti ovat pilalla, täynnään pieniä kuoppia.

kun ajoin muiden perässä tapahtumapaikalta pahimpien rojujen sulettua, oli tiellä vielä noin 15 sentin kerros raepuuroa. ajoin suunnilleen sata metriä ja huomasin tien olevan melkein kuivan ja lumettoman. rekat ajoivat täysiä sitä raepuuroa kohti. pelottavaa.

kotipihassa paistoi aurinko.

netti oli poikki eikä palannut, vaikka sonera lupasi. surffailen ladakuskin kännykän voimalla, enkä saa kuvia tänne ladatuiksi. laitan myöhemmin.

kotiportailla oli kuollut lintu.