mulla on kaksi elämää.

toinen elämäni on täällä kauniissa, suuressa, valkoisessa talossa peltojen kainalossa, järven rannassa. tänne on helppo kuulua ja pyrkiä osaksi tätä jumalaista maisemaa. täällä kulutan puolet päivistäni vauvan temputtajana ja naurattajana, viisvuotiaan suojelijana ja halaajana julmaa maailmaa vastaan. tässä elämässä en tee mitään jännittävää, mitään äärimmäistä enkä useinkaan saavuta ylimaallista flowtilaa. täällä vain olen ja nautin jokaisesta lasteni senttimetristä.

toinen elämäni on maailmalla. siinä maailmassa, jossa istutaan kahviloiden nurkkapöydissä suunnittelemassa suuria ja kirjoittamassa pieniä. siellä heittäydytään riskirajoille ja siellä ajaudutaan vaarallisiin tilanteisiin. siellä keskustellaan, rikotaan ja korjataan, julkaistaan ja piilotetaan. siinä maailmassa päästän ja pääsen. nautin siitäkin maailmasta.

kun olen kodin rauhassa, haikailen pääseväni taas töiden häslinkiin, uusiin suunnitelmiin. olen levoton, rauhaton piru. kun olen maailman kiskottavana ja ideoitani imetään joka pöydässä, kaipaan tähän valkoiseen, valoisaan taloon ja näiden rauhoittavien ihmisten seuraan. olen levoton, rauhaton piru.

koska sitä ihminen oppii nauttimaan siitä, mitä kulloinkin saa?

Aamu Meijerillä