viikonlopun hauskojen, mukavien, letkeiden, tiukkojen ja vakavien puheenaiheiden joukosta mieltäni jäi viihtämään yksi tietty ajatus, lausepari viisaana pitämäni ihmisen puheesta.

miksi suurin osa ihmisistä pelkää, että lapsesta tulee koulukiusattu? miksei kukaan pelkää, että lapsesta tuleekin kiusaaja?

mieltäni tämä todellakin alkoi kiinnostaa. kun kuitenkin kiusaamisen syyt ovat varmaan syvemmällä ja tuhoisampia kuin kiusatuksi tulemisen syyt. koska kiusatuksi voi tulla ihan mistä syystä tahansa. kerta kaikkiaan ihan mistä syystä hyvänsä. kiusaamista ei aloita kukaan mistä tahansa syystä. kiusaajaksi muuttumiseen tai kiusaamisen aloittamiseen liittyy aina jonkinlaista pahaa oloa. vai olenko väärässä?

minua kiusattiin. mun kaikkia kavereita kiusattiin. mun puolisoani kiusattiin. ketä sitten ei kiusattu?

ja kuka kiusasi? kuka vaan. mutta toiset systemaattisemmin kuin toiset. toiset ilkeämmin kuin toiset. toiset elivät mukana kiusaamisessa, mutta eivät itse ottaneet muin tavoin osaa. toiset uskalsivat puolustaa kiusattuja. minä olin kaikkien kiusattujen kaveri. eikä musta tämän hullumpi tullut. tosin tunnen muutamia, joita vielä kolmikymppisten tällä puolenkin kiusauskokemukset seuraavat ja tekevät sosiaalisen elämän vaikeaksi.

ja ihan oikeasti parhaat ja fiksuimmat tyypit olivat niitä, jotka saivat pahiten tuta.