olin glasgowssa nordic tonen kanssa celtic connections -festareilla viikonlopun yli. matka oli, kiitos kysymästä, oikein onnistunut.

olihan kotiäiti alkuun vähän weirdoissa fiiliksissä isoon maailmaan päästyään, mutta kyllä kannatti. olen elossa taas, jaksan seuraavatkin neljä kuukautta. paitsi ensi kuussa käväsen münchenissä, mutta se on eri taru.

mutta sitten suomalaisiin urpoihin turisteihin.

istuin heathrowlla odottelemassa lentoani valtavassa loungessa, jossa väen kirjavuus oli ilahduttava - olihan lentoja lähdössä niin itään kuin länteenkin. jengiä oli valtavasti, tuskin istumapaikkaa löysi.

yhtäkkiä kuulin selkäni takaa selvää suomea, takanani istui perhe: isä, äiti ja pellavapäinen kymmenkesäinen pojannappula. kalkatus oli sensorttista, jotta!

aulassa hohhaili ruotsalaisennäköinen popparikaksikko raflaavine asuineen:

kahtokkee millaista hiihtäjää täälä kuulkaa kulukee, on se hyvä siunkii juuso nähdä, millaisia ihmisiä sitä on. kato nyt, kato! kato tuotakkii, mikä ihme riikinkukko sieltä tulloo. ei voe olla totta! kato ari siekii tuonne! housutkii roikkkuu ihan puolpersiissä, voe hyvän tähe, aluhousut näkkyy! taitaa olla niitä popparia! ja tulta tulloo toene, voe hyväene aeka, se on sen kaveri! on pakko olla, on samalaeset lasittii. voe hyvvee päevvee!

ja sitten arvioitiin samaan tapaan muutkin erottuvat, esim. uskonnon mukaan pukeutuneet.

ensin hymyilytti. sitten tuli aika äklö fiilis, varsinkin sen lapsen puolesta. teki mieli jo murahtaa.

yhtäkkiä huomasin sen. istuin siinä paheksumassa perhettä, joka paheksuu poppareita.

lähdin ostamaan sushia siitä.