nykyään aloitan työt aikaisin. sitä ennenkin ehtii miettiä.

niinkuin nyt esimerkiksi sitä, että mulla oli nuorena yks ystävä.

nykyään mulla on myös, monta, ja oli silloinkin, mutta tätä yhtä mietin yllättäen kiivaasti eilisiltana.

nuorena tämä nuori miekkonen oli varsinainen ilo. siis en tarkoita silmän ilo, vaan ilo elämässä. hän keksi kaikenlaista hauskaa ja repäsevää toimintaa sangen improvisoidusti.

hän, oikein rytmitajuton ihminen, päätti perustaa kansanmusiikkiorkesterin, jossa hän soitti lyömäsoittimia. hyvin meni läpi.

hän rekrytoi junamatkalla ison lössin väkeä laulamaan kaanonissa olutta olutta matkalla ravintolavaunuun.

hän pukeutui eriparivillasukkiin, etnomyssyyn ja pieniin pyöreisiin silmälaseihin. piti puolipitkää kiharaista hiuspehkoa.

hän on maailman ainoa ihminen, jonka onnistui lainata hesaria r-kioskilta.

hän liittyi vapaaehtoisena palokunnan mukaan saadakseen hienoja valokuvia. ja pääsi. mikä on minusta ihme.

eräänä iltana hän soitti minulle ja sanoi, että meillä on huomisaamuna treffit pääpostin pääportailla, mä lähdetään reissuun. ota kumisaappaat ja makuupussi. virallis-epävirallinen hörhömatkat oy oli perustettu. matkakohde oli otava.

hän painoi ystävilleen hienoja t-paitoja kaikista sattumuksista ja tapahtumista, joita yhdessä tapahtui tai järjestettiin.

hän vastasi kotonaan lankapuhelimeen ihan mitä sattuu. muistan kerran, kun soitin ja sieltä vastasi paloruisku. nuorena se oli hauskaa ja älytöntä.

ja vaikka mitä muuta ihmeellistä.

nykyään tuo ystävä ajaa puolen miljuunan euron autolla, omistaa asunnon säästöpankinrannassa, maatilan itä-suomessa, on ajanut tukkansa, harrastaa maastopyöräilyä, viettää puolivuosittain kolme viikkoa new yorkissa, ottaa valokuvia kauneimmista mallityttöisistä ja keräilee hienoja designesineitä sisustuslehdissä esittelemäänsä asuntoon. on muilta osin tavallinen, väsynyt kolmekymppinen työn orja. kiva tyttöystävä on. mutta ei mitään hassuttelua enää, pelkkää asiaa. paitsi, että päästelee suustaan harkitsemattomuuksia. kaikki mustalaiset sais ampua, harrikin on sitä mieltä.

voi perse.

mutta mitäs mulle on tapahtunut, häh?