jatkan hiukan edelliseen kirjoitukseeni. uskallan nyt, kun en ole enää virallisessa suhteessa mihinkään kuoroon, paitsi institutionalisoimattomaan ilona korhonen ensembleeni.

aiemmin johtamani kuoro esitti kevään kuorokatselmuksessa erään sävellykseni ja sanoitukseni, osana pidempää ohjelmakokonaisuutta. se esitettiin salanimellä reino honkola, koska halusin niin: yleensä kuuljiat odottavat kappaleiltani tietynlaista tyyliä, kansanmusiikillisia elementtejä ja äänenkäyttöä eikä tässä teoksessa niitä ollut tarjolla. en halunnut johtaa kuulijoita harhaan.

juuri tähän tarkoitukseen - kuorokatselmukseen - säveltämäni kappale oli pseudomoderni. lainasin siinä monia kuoroväen tuntemia modernin kuoromusiikin elementtejä, yksinkertaistin, huvitin ja tein siitä shownumeron. kirjoitin sekaan epätyypillisiä esitysohjeita molto dramaticosta con della pelvisiin. ne antoivat ymmärtää, että tässä ei tavoitella kuitenkaan sitä perinteistä kuoroesitystä vaan parodiaa. parodiaa kuorokentän nykymusiikkikäsityksestä. ja erilaista esitystapaa, äänenkäyttöä ja yleisölle laulamisen suuntaa. haastavuutta ja pientä perseellepotkaisua, mutta myös showmielessä.

myös tekstin sisältö oli erityinen. kuoro, jota aiemmin johdin, sai aina kritiikkiä miesten vähyydestä ja niidenkin harvojen miesten saundin keveydestä.

sanoitin:

(naiset:) kuinka monta miestä tarvitaan
että tämäkin kuoro
voi loistaa noilla
kansainvälisillä areenoilla?

kaikki suomen sekakuorot kamppailevat
sen ongelman kanssa että
miehiä on vaikea saada mukaan toimintaan.

(miehet karkeasti:) kuorolaulu on homojen hommaa!

(kaikki:) sillä aikaa kun kuoro harjoittelee kuubanmatkaa varten
tosimies syö makkaraa
kattoo formulaa
ja laiminlyö kulunutta vaimoaan.

silti. kuoron miehet vie ne parhaat naiset.

 

esityksen jälkeen useampi kuoronjohtaja tuli pyytämään honkolan reinon yhteystietoja, että hekin haluavat esittää tätä osuvaa kappaletta. annoin yhteystiedot mielelläni.

esitys oli säveltäjän mielestä enemmän kuin onnistunut tulkinta teoksestaan.

*

epilogi:

kuoro sai kuoroväen kermalta kirjallisen palautteen esityksestään, niinkuin katselmuksessa kuuluu. siinä kehuttiin honkolan kappaletta hauskaksi. mutta äänellisesti se oli kuulemman mukaan karkea ja huolimaton esitys. siis mitä? äänellisesti? sehän oli parodiaa kuoroista ja äänenkäytöstä! lisäksi kuoron "tosimiehet" lauloivat karkeasti ja tosimiesten tapaan. sehän luki esitysmerkeissä! niistä päätellen säveltäjä oli sen näin halunnut!

vai oliko ongelma kuitenkin siinä, että se oli parodiaa? eikö kuorokerma ota vastaan kritiikkiä? eikö hupia saa tehdä siitä, minkä huviksi näkee? vai eikö parodialuonne mennyt jakelulaitteistoon asti?

minä puolestani otan mielelläni kritiikin vastaan. ensi kerralla kaikki kappaleet esitetään niin kuin kuorot kaikki kappaleet esittävät. vaikka esitysmerkeissä mitä lukisi.