joka ilta paistaa järven takaa joka talon ikkunassa sininen välkehtivä valo.

olen ottanut tavakseni kävellä järven rantaan joka ilta, mörönpersiinpimeällä. viime iltoina on tietäni valaissut kelmeä pikkupakkaskuutamo ja tähdet. on taivaallisen kaunista ja täysin hiljaista. vain joutsenet välillä mölisevät haikeasti.

viime kuukausina olen miettinyt tätä kylää. aiomme näköjään asua täällä jatkossakin, vaikka nykyisestä asumuksesta olemme saaneet käytännössä kenkää. teoriassa emme, pois se ihanasta vuokraisännästämme, mutta käytännössä kyllä. emme mahdu enää näihin nurkkiin. uudet väljemmät nurkat odottavat jo kulman takana.

onko tämä kylä tämä maisema vai tämä yhteisö?

ai siis mikä? yhteisö?

olen huomannut asuneeni täällä kymmenen vuotta ilman suurempia sosiaalisia kontakteja kantaväestöön, mitä nyt kylillä moikkaillaan ja rupatellaan, joskus kylästelläänkin jouhevasti. mutta montakaan ihmistä en voi täältä sanoa tuntevani. viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin tutustunut useisiin ihmisiin. hyvässä ja pahassa.

täällä asuu hienoja ihmisiä. mukavia, nuoriakin. ihan sellaisiakin, joiden kanssa soisin useamminkin sosialiseeraavani.

mutta sitten on pataljoona isäntiä, emäntiä kaikissa ikäluokissa, joiden mielestä kaikki linikantuomat ovat epäilyttäviä ja pilaavat koko kylän. ovat vähintäänkin perin konuja. omituisia tai erikoisia. toisia.

sitten on joitain linikantuomia, jotka yrittävät sopeuttaa kylän omiin tarpeisiinsa - esimerkiksi yritystoimintansa - eikä toisin päin.

viimeisen vuoden aikana oma toiseuteni on kaikkien näiden vuosien jälkeen ollut kartalla. tätä ennen olen kuvitellut kylän lämpimäksi ja itseni tervetulleeksi. olen nyt miettinyt, onko paikkani sittenkään näin pienessä kylässä. konuna.

vedän iltaisin verhot ikkunan eteen. sitä ennen katselen sinisen valon välkettä naapurista ja mietin, mitä tässäkin maailman kolkassa saataisiin aikaan, jos vaikka iltaisin keräännyttäisiin virkkaamaan vauvannuttuja etiopiaan tai laulamaan kuorolauluja seuratalolle. entisen maailman malliin.

minulle, kuten varmaan monille muillekin, kylä on tämä maisema. tämä sielua ja korvia lepuuttava maisema.