nyt ei pitäis puhua työn tekemisestä mitään. kun on ensin ollut toscanassa seminaarissa, sitten viikon hoitanut rokkoista lasta ja sen päälle ollut itse viikon ja risat rokossa. eli pitkään ihan vain tyhjän panttina.

mutta just ku mä ajattelin, että onpa tämä kotona työskentely mulle sopivaa: välillä yötä päivää inspiroituna, välillä tökkivien töitten armoilla. voi valokaarikalsareissa ja villasukissa hiihdellä ympäri ja kiinnittää huomiota olennaisempaan. olla näkemättä ketään ja menemättä minnekään. ihan rauhassa odotella astraalien voimien merkkiä, että "laula es". just ku mä ajattelin, että en ikinä mene minnekään töihin.

mutta just ku mä ajattelin, niin sitten ne ihan soittaa mulle tänne kotiin, että tulisitko tänne meille tyhmälootaan töihin.

enpä tuota taia viihtiä.