olen ennekin sanonut, että paskahalvaus on hassuimpia ilmaisuja, joita tiedän.

saan paskahalvauksen, kirjaimellisesti, aina kun pelästyn.

eläinkunnassahan se on niin, että saaliseläimet kohtaavat saman ilmiön, hillittömän adrenaliinipiikin juuri ennen pakenemista. ne tyhjentävät suolensa siihen paikkaan ja pakenevat henkensä edestä.

minä sain eilenillalla paskahalvauksen. (yleensä tätä käytetään muodossa meinasin saada, mutta minä kyllä sain.)

tytärlapsi oli menossa nukkumaan ja aivan veto jo pois. naapuri tuli käymään ovella, tytärlapsi lähti juoksemaan vastaan ja liukastui eteisessä. lensi päistikkaa selälleen ja löi takaraivonsa täysiä lattiaan.

huuto oli jumalaton.

ja kun lapsi kerran oli menossa nukkumaan, huuto uuvutti muutamassa minuutissa ja lapsesta tuli aivan unelias ja veltto. ja sehän on aika paha merkki päänsä lyöneellä. soitin lääkäriin ja käskivät heti paikalle, varmuuden vuoksi.

ajettiin puoli tuntia terveyskeskukseen. yritettiin pitää lasta hereillä, niinkuin on telkkarisarjoissa nähty tehtävän. ja kuultu muutenkin. ja lapsihan nukkuu, jos se nukkuu.

odotimme terveyskeskuksessa tunnin, jonka ajan lapsi nukkui. välillä se käänsi kylkeä ja itki, että päähän sattuuuuuuu-uu-uu!

ja se nukkui myös lääkärin vastaanotolla ja kiukkusi, kun yritettiin herättää.

onneksi lääkärinä oli lempilääkärini, keski-ikäinen virolainen mies, joka aina herättää luottamukseni ja on ollut aina sen arvoinen. puoli kiveä putoaa sydämeltä jo, kun näkee hänen nimensä ovessa.

lopulta mentiin kotiin nukkumaan ja lapsi sanoi jo autossa, että ei satu enää päähän.

tytärlapsi heräsi ihan pirteänä aamulla.