varmistuin tänään siitä, että ihmislajia ei millään muotoa ole sotiin, vaarallisiin metsästyshankkeisiin tai muihin tapaturma-alttiisiin toimiin luotu.

tarkkailin pitkään elokuun kuuman auringon paahtamilla portaillamme ystävällisen sisiliskon puuhia.
pieni kieli lipoi kutsuvasti muurahaisiin päin, vaikka selvästikin syys oli alkanut jo kutsua liskoparkaa.
olen ollut pitkään kovin ihastunut liskoihin koti- ja ulkomailla.

mutta sisilisko on kuin luotu vaarallisiin ja tapaturma-alttiisiin yhteyksiin. jos nimittäin joku paha vihollinen tarrautuu häntään, se saattaa häntänsä jättää ja kasvattaa sitten tyynin mielin uuden. ihmisellä ei uusiudu mikään ruumiinosa, vaikka tarkemmin ajateltuna esim. sotilailla, syöksylaskijoilla, humalaisilla ja kymmenkesäisillä poikalapsilla tämmöinen piirre olisi selvästikin tarpeeseen.

taitaa olla lauluntekijällä rauhallinen elämä, kun tämmöistä ehtii.