tuohon edelliseen en osaa -keskusteluun on ilmennyt pienessä mielessäni sitten toinenkin ulottuvuus.

se on nämä kaikenosaajat. vastakohtana ei-minkään-osaajille.

mä käytän tässä esimerkkinä neulomista, koska se tosi usein on juttu, joka kirvoittaa ihmisten kielet liikkeelle, vieraatkin. ja minä kun usein niinsanotusti julkineulon. mutta nämä tyypit ottavat kantaa ihan kaikkeen muuhunkin tekemiseen, jopa toisten ammatteihin ja spesiaalilahjakkuuksiin.

mun suosikkikaikenosaajani on sellainen pikkuisen iäkkäämpi naisihminen, jonka habitukseen neulominen silleen perinteisesti saatettaisiin liittää. tämä tyyppi sanoo naama nurin ja narisevalla äänellä aina, kun näkee neulojan:

- kylhää miekii nuorena oon neulonu ihan sun vaik mitä, käsineet, pipot, lapaset ja kyl miekii ihan kaikki, lapsillekkii, mut en mie ennää viihti!

nii-i. ei viitti. mutta silti vähän niinkuin tuntuu siltä, että vähän pitäis viittiä. ja ainakin osais sen paljon paremmin ja suuremmassa mittakaavassa kuin kuka tahansa muu neuloja.

toinen kaikenosaaja ei kyllä osaa itse, mutta ei pidä siltikään neulomistaitoa minään ihmeenä tai kenenkään taitoja yhtään minään:

- mun äiti oli kyllä tosi taitava, se neulo aina meille kaikkea. niin hienoja sukkia ja lapasia, että kukaan ei tee.

ja päälle the ilme ja paha katse, että tuo tekeleesi ei ole mistään kotoisin.

lisäksi on vielä ylittäjä. se, jonka murheet ja vaikeudet ovat aina pahemmat kuin muiden. jos ylittäjälle sanoo, että lapsi on ollut sairaana, että onpa tylsää, ylittäjän lapsista ainakin kuusi on ollut sairaana ja vielä paljon sairaampana kuin mun lapsi. jos mulla on ollut rahat loppu niin ylittäjän
rahat ne vasta loppu on olleetkin!

eihän tämä ole paljon mitään. pieniä lauseita, mutta samojen tyyppien suusta yleensä sitten kuulee ne kaikki ja joka tilanteessa. ettei vain kukaan mitään luulisi olevansa.

kuitenkaan ylittäjää ei pidä sotkea vertaistukisympatiseeraukseen:

- voi kun meillä on lapset oksennnustaudissa, inhottavaa.

- joo, niin on, meilläkin oli viime viikolla, kaikki kolme.

tai yleisnyökyttelyyn:

- mä kävin viime viikolla kaks kertaa salilla.

- mäkin kävin, kolmesti, kylläpä teki hyvää!

ero on tietysti hiuksenhieno. mutta sellaisia me ihmiset olemme. miimisiä ja äänenpainollisia. miten sitä saisi tarkoitettua mitä tarkoittaa ilman sekaannuksia?

ihan liian vaikeaa!