sattuman oikusta jouduin tytärlapsen kanssa odottelemaan lähikauppamme aukeamista kymmenisen minuuttia ennen kahtatoista.

paikalle potkutteli hassu mummo pyörällisellä potkukelkalla. hän tarrautui  oitis tytärlapseen jututuksillaan. ja minuunkin. kertoi tulleensa ostamaan karamellia naapurin lapsille, joiden äiti ei pidä siitä, että mummo aina tarjoaa niille. mummo hihitteli asiaa ja sanoi antavansa esiliinan taskusta karamellia salaa. kun se ykskin on niin hirmusen nätti ja niin sirkku.

mummo oli meistä molemmista kiva.

kaupassa tytär kysyi minulta mitä on äiti karamelli? mä sanoin, että sun pitää käydä kysymässä siltä mummolta. ja tytär sitten kävikin. asia selvisi. mummo sanoi vain, että se on namia.

lähtiessämme mummo kysyi minulta luvan, saisiko tyttärelle antaa yhden karamellin. minä sanoin, että toki, olihan tänään karkkipäivä. tytär oli haltioissaan.

(sunnuntai on karkkipäivä, koska silloin ei yleensä käydä kaupassa ja karkkipäivällä on helppo perustella, miksi aina ei kannata kinuta karkkia.)

lähtiessämme kuulin, kun karamellimummo sanoi jollekin toiselle mummolle kovaan äänen, että niin on tummat silmät tolla tytöllä, niin on nätit ja ruskeet. että nykyään niitä on, noita ruskeasilmiä. että hyvähän se on, kun tulee niitä... niitä. tai jotain sinne päin.

mummo lähti potkuttelemaan peräämme, samaan suuntaan. en tiedä, mistä se tuli, mutta jostain syystä sanoin sille mumolle, että tämän lapsen silmät kyllä tulevat lappalaiselta isoäidiltä. mummo vielä varmisti, että isällä ei sitten ole ruskeat.

en käsitä, miksi menin sanomaan mitään? ehkä mua ylipäätään ärsytti, että se mummo meni arvioimaan niitä silmiä. tai sitten halusin vain jutella sen kivan ja seurankipeän mummelin kanssa. mitä väliä sillä on, mistä ne silmät ovat kotoisin? äh!

lähtiessään karamellimummo antoi tytärlapselle vielä toisen.