eilen keikalla tampereella.vaikuttaa olevan kaupungissa varsin vireä kansanmusiikkiskene, oikein yllätyin rahvaanmusiikin kerhon suuresta suosiosta. telakka suorastaan nitisi liitoksistaan, enkä edes kuvittele sen johtuvan vain itsestäni.keikalla oli kivaa ja ihanaa; niikuin aina.ja siitä suuri kiitos kuuluu pauliinalle,joka tässä kuvassa näyttää sitten niin viisaalta, niin viisaalta:ilman kanssamuusikoita en olisi yhtään mitään. tunnustan.tulipa taas vedettyä vuosituhannen huonoimmat spiikit, mutta siitähän olemme kuuluisia.ainoa hyvä johdanto taisi tulla encoreen, olen siitä jopa hieman ylpeä.tämä kappale on hiteistämme se, joka eniten on soinut radiossa. mua on aina ihmetyttänyt, että miksi juuri tämä. mutta nyt olen alkanut ymmärtää syytä tämän kappaleen suosioon: se on lyhin biisimme.joku setä yleisössä jopa naurahti.muusikon aviomiehen paita julistaa. johtuisikohan henkilön omasta historiasta?:suokaa anteeksi katkonainen järjenjuoksuni. vaakatasoon pääsin klo 2.30. toisaalta nahkavekkari herättää ajoissa.(en ole elämässäni enne ikinä pitänyt sanaa nahkavekkari kovinkaan nokkelasti keksittynä. nyt pidän.)