mulla on muutama asia, jotka saa mut kertakaikkiaan näkemään punaista. tänään kerron niistä, koska auriko paistaa ja kävin eilen spinningissä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ja olen näistä syistä energiaa täynnä. harmaana ja vetelänä päivänä ei jaksa enää edes ärsyttää.

asia numero yksi:

koneet, jotka eivät toimi.

mun mielestäni koneet on tehty helpottamaan elämää. ja ehkä myös hauskuuttamaan.

jos tiskikone ei toimi, pölynimuri on tukossa, auto kiukuttelee, espressokone splärdää (lue: tekee turkkilaista), läppäri hidastelee ja pyörittää rantapalloa, pyykkirakkine metelöi tai matkustaa tai mitä vaan sentapaista, saan itseni ihan raivon partaalle. miten se voikin olla niin ärsyttävää!? sehän on vain kone. mutta ehkä juuri siksi: pitkä pinnani käsittää vain ihmisten oikut. koneiden on toimittava, koska ne on... no... koneita!

yleensä heitän sitten kokonaan hanskat tiskiin ja kiukuttelen, minkä kerkiän niin, että joku erityyppisiin koneisiin perehtynyt kanssa-asuja hoitaa homman himaan.

tavarat, joita lainataan luvatta tai epämääräisissä olosuhteissa.

minusta on ärsyttävää, todella ärsyttävää, jos minun omia tavaroitani otetaan käyttöön ihan tosta vaan.

no vaikka se, että minun autollani on alettu ajaa tässä taloudessa. ennen siihen piti aina pyytää erikseen lupa. koska se on MUN.
nykyisin aina kun menen oman, itse ostamani, maksamani, hankkimani ja itselleni työjuhdaksi toimittamani auton kyytiin, kuljettajan penkki on jossain takapenkin tietämillä ja sitä saa aina säätää paikalleen. samoin taustapeili näyttää päin persettä. ja pahimmassa tapauksessa dieselin merkkivalo on alkanut vilkuttaa. niin tai sitä tunnustetaan kolhaistun autotallin oveen.

ja sitten on tämä tapaus: minulla on sellainen itselleni ihan henkilökohtaiseksi helpotuksekseni hankkimani samsoniten kallis ja katu-uskottava matkalaukku. pyörät, vetokahva, mutta silti urheilullinen ja makee. ja sitten joskus olen hyvää hyvyyttäni jonkun perheenjäsenen antanut luvan kanssa lainata sitä. ja sille tielleen se sitten jää kuukausiksi. jonnekin ladakuskin työhuoneen ja pyykkituvan välimaastoon, täynnä likaisia vaatteita, vuotavia shampoopulloja ja ties mitä koneenosia. varsinkin se on siellä, jos itse tarvitsen sitä.

ja sitten on tapaus läppäri. jos olen kerran, yhden kerran, jonkun esim. vieraisilla käyneen antanut käyttää internetiä koneellani, se ei tarkoita sitä, että konetta saa käyttää siitä lähtien aina lupaa kysymättä. ja ihan mihin tarkoitukseen hyvänsä. yleensä sitä kyllä saa käyttää, mutta luvalla. siellä on kuitenkin kaikenlaista henkilökohtaista matskuani sisuksissa, enkä halua niitä ronkittavan. vaikka ei ronkkisikaan. periaatteessa.

ja muutkin kamppeet joita käytän. ei se auta, että jos en ole kotona, että kysyy ladakuskilta, saako nyt vaikka pistosahaa tai läppäriä lainata. ne on mun käytössäni, hallinnassani. ja vaikka lainaiskin luvattani, ei ainakaan jättäisi lojumaan jonnekin, mistä en niitä löydä.

sitten on vielä yks asia. se on se, että jos joku joskus on meillä vieraana, hyvin pidettynä, kutsuttuna ja tervetulleena, ja alkaa sitten sättiä kaikkea kotonamme olevaa. esimerkiksi suureen ääneen  vihata keittiömme seinällä lyövää seinäkelloa (sen saa toki sammuttaa yöksi). tai inhota jotain muuta kodissamme. tai kotiamme. niin, tai pysytellä öiseen aikaan hereillä jä hiippailla pelottavasti ympäri kämppää kurkkimassa kaappeihin, pyykkikoreihin tai nukkuvien huoneisiin.

nih. tässä tällä erää kammotukset. oli mulla tätä energiaa! mähän alan kuulostaa ihan turistilta!