mä olen monessa kappaleessani laulanut vanhuudesta. yllättävän monessa.

suunnittelen eläväni vielä ainakin 60 vuotta ja geeniperimäni huomioon ottaen tuo ei olekaan ihan tuulesta temmattu tavoite.  mikä ihana ajatus, vielä 2/3 jäljellä!

toisaalta, toivon vanhuuden olevan arvokasta ja vireää aikaa. kasvikseksi en lähde!
vaan sitäpä ei välttämättä enää voi valita.


yksi ihminen, jota ihailen suunnattomasti (en fanita, se olisi tässä yhteydessä liioittelua), on martti pokela. katsokaa nyt miestä, joka vielä kahdeksannella kymmenennellään, pitkästi, poseeraa (maiharit jalassa!) omalla nimellään ja naamallaan äärimmäisen katu-uskottavasti (kamala sana). asentein ja voimin. karismalla.

eikä pelkästään poseeraa, vaan esiintyy, säveltää, elää ja hengittää samoin speksein. siinäpä tavoittelemista meille.

(voi kun näkisitte tuon ilmeen silmissä. siinä se on.)

125307.jpg