olin tänään ensimmäistä kertaa töissä. olen siis palannut opettamaan pari tuntia viikossa sibikselle.

olin myös niin innokas, että saatoin puhua sekavasti sitä sun tätä.

mutta tapahtui myös ihmeellinen, hämmentävä juttu.

lokerossani oli minulle osoitettu, tiukasti kiinni liimattu pahvinen kirjekuori, joka oli tuotu paikalle selvästikin käsipelillä, koska mitään postimerkkejä ei ollut.

avasin kuoren ihmeissäni; miksi minulle oli jotain outoa postia tullut.

kuoressa oli kaunis pahvinen kirjanmerkki sekä sievä ekovihkolta näyttävä kirjanen. uusi testamentti ja psalmit. olin vähän ihmeissäni. kirjan välissä oli kirje. sen oli laatinut mieshenkilö, joka oli allekirjoittanut käsinkirjoittamansa kirjeen omalla nimellään ja laittanut osoitteenkin mukaan. kirje oli hyvin kirjoitettu, hyvää kieltä ja asiallisen iloisen positiivinen.

henkilö halusi kiittää siitä, että olen tehnyt kaunista musiikkia ja hän on saanut nauttia siitä radiosta. vastalahjaksi hän halusi kertoa lyhyesti jeesuksesta. ja vain jos sattuisi niin, että haluaisin lukea hänestä lisää, hän on siihen tarpeeseen lahjoittanut myös tämän kirjan.

olin hämmentynyt.

käyn aina ihan kuumana, jos saan jotain tulkaa meidän seurakuntaan halleluujaa halleluujaa -flyereitä tai mitenkään muutenkaan käännyttäen astutaan henkisyyteni tahi hengellisyyteni tontille. mutta tämä oli jotenkin toista, vain vilpitön ja pyyteetön lahja. ei mitään vaatimuksia tai kutsuja, ei mitään pakotusta tai hurmoshenkeä. ainakaan kirjeessä ei niistä mitään ollut, vain toteava ja kertova sävy.

jotenkin kaunista.