lauantai, 30. heinäkuu 2005
korkean paikan leiri
ajatustoiminta on nolla, tällä haavaa yhtään biisinpätkää ei leiju tietoisuuden rajamailla odottamassa käsittelyä, vaikka siellä jossain takaraivon takasivu-ulokkeessa tuntuukin jotain työperäistä kihelmöintiä.
aivot eivät malta odottaa, että pääsisivät nollatilastaan.
mutta näin se taitaa olla ihminen rakennettu. kun jotain todella merkittävää, ainutlaatuista, ainutkertaista ja maailman tärkeintä tapahtuu, osaavat sitkeimmätkin työaivot heittäytyä ruumiin matkaan.
onneksi on rauha. ja nukun yöni hyvin, paremmin kuin ikinä osasinkaan aavistaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.