niinkuin antti taimitarhallaan hehkuttaa, hän katteli eilen uutta suomalaista tositeeveetä, jossa viisi stereotyyppistä homomiestä panee kondikseen yhden stereotyyppisen lökäpöksy- ja kumiteräsaapasmiehekkään heteromiehen elämän - kodin, parisuhteen, ulkonäön, vaatetuksen ja ruuanlaittotaidot. varsinainen parisuhteen partavaahto eilen syntyikin, tästä seposta.

minäkin siis katsoin. ja minä kun niin rakastan stereotypioita.

antti suunnitteli käsikirjoittavansa uuden sarjan, jossa viisi heteroa pelastaa yhden tyylittömän homon. hyvä idea.

mutta meillä tämä käsärisuunnitelma kääntyi niin päin, että perustamme sellaisen ihme-ne-eloiset, jossa viisi stereotyyppistä rekkalesboa panee kuntoon yhden nyykerön eukon elämän.
kun mies hakkaa ja lapset pomottaa, opetetaan lyömään suoraan -pam- lättyyn vaan.
kun työpaikalla sairaalassa alinta hätäapusisarta aina sorsitaan, opetetaan huutamaan takaisin rumia. #@€%#/
vaatetukseen pitää saada vähän munaa, ketjuja ja maihareita kaikille.
kun elämä ylipäätään menee **tuiksi, pannaan homma hallintaan. karskit otteet kunniaan.

millaista se olisi se oikea tositeevee, jossa homot on ihan niinkuin tosielämässä, normaaleja, eikä kiekuvia naukupellejä? millaista se olisi se oikea tositeevee, jossa perusäijä olisi perusäijä, sellainen kuin tosielämässä, eikä surkea juntti, jolle naukupellet voivat naureskella, kun sillä menee partavaahtoa korvaan?

se tällä erää tositeeveestä.

(ihme-ne-eloiset... hm?
jatkuvasti hihitelty nimiehdotus on kotoisin ajalta, jolloin armas kumiteräsaapaslökäpöksyni oli noin kahdeksanvuotias. hän meni ostamaan kiskalta "ihmeneloiset"- lehteä ja luuli siis ostavansa ihme-ne-eloiset.)