eilen oli musiikkitalon fiinissä mummokahvilassa vanha mies mukanaan paksu gorgi.

gorgi, siis koira, ei grogi.

siitä tuli jotenkin lämmin fiilis.

kävin keskustelun baristan kanssa, jonka aloitin sanomalla, että ihanaa kun suomi ei olekaan ihan niin urpola. siis että kaikki on kielletty.

ihmettelimme yhteen ääneen sitä, että suomessa koirat ja lapset on kielletty. syömään mennessä on aina mietittävä, onko tämä sellainen ravintola, johon voi mennä lasten kanssa. hienot ravintolat yleensä eivät ole, mutta koska olen kapinallinen ja lapseni on opetettu käyttäytymään, menen silti. ja kyllä, kyllä pienten lasten kanssa tulee tilanteita, jossa iskee hepuli tai raivari, myös sopimattomassa paikassa ja muut ihmiset paheksuen katsovat kieroon. eikä syöttötuolia varmasti ole tarjolla.

myös liikennevälineissä leikkiviä tai hepuloitsevia lapsia paheksutaan. lapset saavat olla mukana vain mäkkärillä ja hoplopissa ja riehumataivaassa ja sitten vielä ihmetellään, miksi lapset eivät opi käyttäytymään siivosti paikoissa, joissa niin tulisi osata tehdä. nuoret suomalaiset ovat sitten maailmalla smalltalktilanteessa aivan kieli solmussa ja ihmettelevät  paniikissa, millä haarukalla tämä fiini kakku nyt pistelläänkään.

olin tytärlapsen kanssa pariisissa viime kesänä. jokaiseen ravintolaan hän oli lämpimästi tervetullut ja lasten listalla oli oikeita, kauniisti tarjolle asetettuja ruoka-annoksia nakkikorien, muusilätkäisyn ja ranskalaisten sijaan. häntä palveltiin kuin muitakin asiakkaita ja jossain paikoissa tarjoilijat kutittelivat ja pussailivat, mikä tietysti on suomalaisesta melko erikoista. vaan ei tytärlaps paljoa pahakseen pistänyt. selitin, että niin täällä on tapana.

koirat ja lapset ovat tietenkin eri tapauksia, mutta kansakunnasta jotain kertoo se, kuinka lapsia ja koiria kohdellaan. siinäpä se. suomi on ehkä urpola, mutta miehessä ja koirassa näin toivoa.