jos olisin tällä haavaa vailla kunnollista, perimiehistä miestä, alkaisin päivittäin viettää aikaa siellä, missä tänään vietin kolme ja puoli tuntia. toyota-huollon kahviossa, nimittäin. koko aikana sisään ei astunut yhtään naista, mutta koko ajan oli kuppilassa kuhinaa. että tänään semmoista.


paitsi lisänä vielä pitkästä aikaa paras lapsensuustajuttu.

tytärlaps kävi lastenneurologilla leikkimässä tänään. kun näköä testattiin, neurologi näytti taulua, jossa on omenia, mökkejä, palikoita ja palloja sellaisina ääriviivakuvina, mustalla valkoisella. vähän niinkuin aikuisillakin. ensin opeteltiin eri paperista, että mikä oli mikä. sehän oli tytärlapselle ihan helppoa. sitten taulua katsottiin kaukaa ja täti sanoi eri kuvia osoittaessaan, että "mikä tää on?" "mikäs tässä?" ja niin edelleen. ja laps luetteli. sitten kuvia katsottiin vain toisella silmällä. tytärlapsi ei oikein jakasanut enää katsella niitä. mutta suostui kuitenkin luettelemaan muutaman, että näkö saatiin selville. kun piti vielä katsoa sillä toisellakin silmällä tytärlaps totesi:

"emmä haluu. ne on aina niitä samoja!"