aina vähän väliä erityyppisissä hömppähaastatteluissa ja muissa semmoisissa kysytään, mikä on mun mottoni. tavallaan älytöntä, koska ei mulla ole mitään ylivoimaista lausahdusta tai sanontaa, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

yleensä kun on kysytty, olen lainannut tuota oikealla sitaattinurkassa olevaa e.a.poen mietelmää.

mutta nyt olen keksinyt aika hyvän. siinä on joku kielikorvaani ja huumorintajuani miellyttävä muna-vai-kana-efekti.
ja tämä on omakeksimäni; jos lainaatte, pankaa nimeni perään:

onni on olla onnellinen